PUOLET SUOMESSA LEVYTETYSTÄ MUSIIKISTA LUVATTOMAN HEIKKOA LAADULLISESTI

Ote teoksesta Malmsténista Marioniin, toim. Ilpo Hakasalo, kust. Tammi, 1979:

Tuottajan pitäisi luultavasti olla tyytyväinen niihin äänitteisiin, jotka hän on uskaltanut laskea myyntiin kiihdyttämään ennestäänkin lujaa kilpailua. Mutta Vexi Salmi on sitä mieltä, että läheskään kaikki markkinoilla oleva purkitettu musiikki ei ole hyvää. Tässä suhteessa hän ei laske omaakaan yhtiötään syyttömäksi.

-Jos ajatellaan pelkästään laatua, musiikillista ja teknistä, puolet on Suomessa luvattoman heikkoa. Sen voisi karsia armotta. Jos otetaan vähän lisää perusteita: onko melodisesti täysin loppuun asti harkittua, tekstinä, sovituksena, laulusuorituksena – silloin voi taaskin pudottaa aika tavalla huonoa pois. Loppujen lopuksi ei jää hirveästi jäljelle…

-Mutta tällä alalla onkin aina vähän uhkapelin makua.

Kuvassa Levytuottajien julkaiseman kolmiosaisen Hittiäinen- kokoelmalevysarjan toinen osa.

 

LEVYT VIETÄVÄ ITSE RADIOON SAADAKSEEN NE MAHDOLLISESTI SOIMAAN

Ote teoksesta Malmsténista Marioniin, toim. Ilpo Hakasalo, kust. Tammi, 1979:

Äänilevyalan ihmiset pitävät radiota edelleenkin vaikutukseltaan tärkeimpänä välineenä, kun levyä tehdään tunnetuksi. Ja samaa mieltä lienee yleisradionkin väki. Mainonta on tietysti kielletty, mutta äänilevyjen tarve ohjelmissa on mahtava.

-Turha on kuitenkin kiistellä, kumpi hyödyttää kumpaakin. Eivätköhän molemmat toisiaan. Kyllähän radio pistäessään levyn pyörimään palvelee tiettyä yhtiötä. Mutta kai yleisradiomme samalla tekee tärkeintä tehtäväänsä kuuntelijoiden palvelijana. Jos levy on suosittu, onhan kyseinen ohjelmanumero aivan samoin.

-Yleensä lähetämme uutuuslevyt suoraan radion viihdemusiikkitoimittajien pöydälle. Monasti huolehdin tästä viemällä itse. Tiedän ammattikunnan laiskuuden ja myös sen tosiseikan, että taloon ostetaan useimmiten vain kaksi kappaletta kutakin äänilevyä. Uutena eli silloin kun asia on meidän kannaltamme tärkein ei pääse niihin käsiksi. Pitää varmistaa, että käytettävissä on riittävästi levyjä ohjelmien teossa.

-Tuotteena äänilevyn kestoikä lyhenee aina vain. Menekkiä ei radiossa esittäminen haittaa, niin tiuhaan levyä ei pysty siellä soittamaankaan.

-Toimittajiin vaikuttamisessa mennään ehkä sopivuuden rajojen yli, mutta taistelu on rajua. Jos nyt kaljat silloin tällöin merkitsee korruptiota, voihan sitäkin sanaa käyttää. Hyvä pr- ihminen oppii pian soveltamaan oikeita vaikutuskeinoja oikeisiin ihmisiin. Käytännön tulokset voivat silti olla erilaisia. Teimme vähiten työtä sen levyn hyväksi, joka on soinut eniten radiossa.

Kuvassa Salmi on myymässä yhtiönsä kasetteja Lappeenrannan humppafestivaaleilla vuonna 1980.

 

 

PIENELLÄ LEVY-YHTIÖLLÄ MIELUUMMIN VAIN RIITTÄVÄSTI ARTISTEJA

Ote ja kuva teoksesta Malmsténista Marioniin, toim. Ilpo Hakasalo, kust. Tammi, 1979:

1970-luvun loppupuolella asetelmat äänilevyjen julkaisutoiminnassa ovat muuttuneet nopeasti ja monella tavalla. Yksi suuri yhtiö ja kourallinen keskikokoisia ovat saaneet rinnalleen kirjavan joukon muita, joiden toimintaperiaatteissa havaitsee suuriakin eroja. Vexi Salmi painottaa oman yhtiönsä työssä, että laulajista tulee kantaa huolta.

-Yhtiömme on pieni. Meillä on vain kuusi henkeä emmekä tahdo haalia vastuullemme enempää artisteja kuin pystymme kunnolla hoitamaan. Jos otamme paljon, joudumme potkimaan toisesta päästä samassa tahdissa ulos. Uuden nimen tuominen on vanhan surma. Ja minun on aina ollut melkein mahdoton sanoa: ”Sinua ei enää tarvita!” Se onkin minussa huonoin puoli levy-yhtiön tuotantopäällikkönä. Mieluummin päätän, että koetetaan nyt ainakin kerran vielä.

-Sen pidän aina mielessäni, että yhteistyön laulajien kanssa tulee olla tiivis. Sellaiset murhenäytelmät että laulaja on out alkavat jo silloin, kun kenelläkään ei ole aikaa hänelle. Pitäisi pohtia yhdessä, etsiä syitä. Vaika voi olla myös yhtiössä: esiintyjälle on työnnetty levy levyn jälkeen samankaltaista musiikkia, vaikka alamäki on jo näkyvissä. Tietenkään laulajaa ei voi väkisin muuttaa täysin toisentyyppiseksi, jos hänessä ei ole ainesta. Mutta jos yleinen suuntaus ja maku ei enää ole entinen, laulajan täytyy tavalla taikka toisella kasvaa mukana.

Jos hyvin onnistaa, aloittelevan laulajan uran vauhdittamiseksi saa jopa television dokumenttitoimituksen. Eri asia on, miten pitkälle tämä sinänsä kiinnostava tukityö kantaa.

Kuvassa Vexi yhdessä pari singleä ja pari kokoelmalla esiintymistä Levytuottajille tehneen Laila Helmisen kanssa. Ks. ko. dokumentti iskelmätähden teosta täältä:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/07/02/opeta-mua-rakastamaan-nain-tehdaan-iskelmatahtea

 

LEVYTUOTTAJAT OY, VEXI SALMEN AIHEESEEN LIITTYVÄÄ HAASTATTELUA VUODELTA 1979 OSA 2.

Ote ja kuva teoksesta Malmsténista Marioniin, toim. Ilpo Hakasalo, kust. Tammi:

Nykyisessä asemassaan Vexi Salmen tulee olla vahvimmin kiinnostunut oman yrityksensä menestyksestä. Mutta silti hän kannattaa lämpimästi yhteistyötä muiden kesken. Omalta osaltaan hän toteuttaa ajatusta myös siten, että tekee laulutekstejä yhä toisten kustantamoiden tarpeisiin.

-Vanhastaan tällä alalla on kartettu liikaakin kanssakäymistä työaikaan. Hyvä että tällaisesta ollaan pääsemässä eroon.

-Sanoitan nykyisin ehkä sata laulua vuodessa. Aikaa on vähemmän kuin ennen ja käännöstekstien teon olen jättänyt kokonaan. Ne ovat ikäviä hommia, jotka koen itselleni hyvin vieraiksi. Muuten nykyinen työni ei ole heikentänyt toimintaa toisten yhtiöiden kanssa. Ehkä on tullut vain lisää sävyjä ja mahdollisuuksia.