KIRKAN ENSIMMÄINEN, KULTAA MYYNYT HEVILEVY R.O.C.K. VINYYLINÄ SAATAVILLE

31.1. on tämä mahdollista 300 kpl:n painoksena sen ilmestyessä uudelleen tuossa formaatissa ensi kertaa sitten 1980-luvun. Ennakkotilauksen/ varauksen voi tehdä täällä:https://www.levykauppax.fi/artist/kirka/rock/#661981 .

Ks. ko. äänitteen esittelyartikkeli Flamingo Music- aiheisessa tuotantoblogissa, mukana mm. kuuntelulinkit sekä Kirkan muistelmia aiheeseen liittyen:https://wp.me/p4z0KX-O

R-1385101-1215077909.jpeg

TAROTIN FLAMINGO-LEVYT, ENSIMMÄISET ALBUMINSA UUDELLEEN JULKAISUUN

Ilmestyen 29.11. niin CD:nä kuin LP:näkin bonusraitojen kera. Eli kyseessä ovat vuosina 1986 ja 1988 julkaistut pitkäsoitot The Spell Of Iron ja Follow Me Into Madness.

Ks. lisäinfoa ja tilauslinkkejä:https://www.levykauppax.fi/artist/tarot/the_spell_of_iron/ sekä ko. äänitteiden esittelyartikkelit:https://wp.me/p4z0KX-1r https://wp.me/p4z0KX-44

 

KIRKAN TOISELLA ENGLANNINKIELISELLÄ ROCKLEVYLLÄ MENTY KAPPALEISSA JOPA YLÄ-D:HEN

Ote teoksesta Kisu – Onnestain on puolet sinun, toim. Elina Saksala, kust. Reuna, 2019 :

Flamingo Music tuotti Kirkan albumit R.O.C.K. (1986) ja The Spell (1987) – jälkimmäinen oli edellistä raskaampaan rockia. Kaikki biisit olivat uusia: suurin osa sävelistä oli Halonen-Jernström-tuotantoa ja tekstit suurelta osin Kisun kynästä. Levyyn sisältyi pari erityisen vaikeaa kappaletta. Niissä mentiin ylä-C:hen ja jopa ylä-D:hen, mikä oli aika harvinaista tavallisella miespuolisella laulajalla.

”Kun korkea ääni kajahtaa ihan tuolta perseestä lähtien, niin se on iloista kuunneltavaa”, Kisu toteaa. The Spell oli kohtalainen menestys, ei kuitenkaan läheskään samaa luokkaa kuin R.O.C.K.

”Kaikki loppuu aikanaan. Kävi samoin kuin minulle Don`t Stop the Musicin yhteydessä, että Kirkan yleisö ja erityisesti järjestäjät alkoivat painaa jarrua. Kirkalta toivottiin enemmän ”Hengaillaan”- tyyliä ja ennen muuta suomenkielistä ohjelmistoa. Otimme viestin vakavasti, varmasti vakavammin kuin Kirka. Olimme itsekin sitä mieltä, että nämä kaksi albumia riittivät tällä kovemman rockin saralla.”

R-2798460-1331317413.jpeg

MAAMME SINGLEMYYNTILISTOILLA LEVYTUOTTAJAT JA FLAMINGO MUKANA

Oheisissa osin kuukausittaisissa ja osin viikottaisissa tilastoissa vuosilta 1986-1989:

Toukokuu 1986:

1) Jean-Pierre Kusela/ Naurava kulkuri

Kesäkuu 1986:

1) Jean-Pierre Kusela/ Naurava kulkuri

Heinäkuu 1986:

3) Jean-Pierre Kusela/ Naurava kulkuri

Elokuu 1986:

10) Kirka/ Born To Be Wild

Lokakuu 1988:

1) Irwin Goodman/ Rentun ruusu

Marraskuu 1988:

10) Irwin Goodman/ Rentun ruusu

Joulukuu 1988:

4) Kirka/ Surun pyyhit silmistäni

10) Irwin Goodman/ Rentun ruusu

22.3. 1989:

10) Irwin Goodman/ Mutakuono ja lakupelle

3.5.1989:

3) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

7.5.1989:

1) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

31.5.

1) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

14.6.

1) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

28.6.

1) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

12.7.

1) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

26.7.

3) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

9.8.

1) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

23.8.

8) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

6.9.

7) Kim Lönnholm/ Minä olen muistanut

 

 

 

 

 

 

 

 

SAMULI EDELMANN ESITTÄNYT MONIPUOLISTA OHJELMISTOA JO FLAMINGO-AIKOINA

Ote teoksesta Kisu – Onnestain on puolet sinun, toim. Elina Saksala, kust. Reuna, 2019 :

Samuli piti levyn julkistamiskonsertin Adlonissa. ”Se onnistui upeasti, hänellä oli todella hyvä bändi. Oli hienoa nähdä, miten hän näytti todelliset kykynsä estradilla varteenotettavana poplaulajana ja esiintyjänä. Olin mukana Adlonissa tukemassa Samulia ja huolehtimassa muun muassa souncheckistä”, Kisu muistelee.

Albumi nousi listaykköseksi ja myi komeasti yli 86 000 kappaletta eli platinan edestä. Tästä lähti Samulin tie tähtiin, ja hänellä onkin ollut hieno ura niin näyttelijänä kuin laulajana. Seuraavana vuonna Flamingo julkaisi Samulin albumin Yön valot, joka oli kauttaaltaan uutta suomalaista säveltuotantoa: Leri Leskinen, Kalle Chydenius, Jussi Chydenius, Hector, Pave Maijanen, Jore Marjaranta, Harri Leskinen ja olipa joukossa kaksi Edelmannin omaakin sävellystä, ”Kotirantaan” ja ”Satama” (toim. huom.: on siellä yksi käännöskappalekin mukana)

Kisun mukaan levy oli laadukasta poppia, kaukana iskelmästä. Samulissa oli selkeää idoliainesta niin olemuksensa, taitojensa kuin musikaalisuutensa puolesta. Yön valot nousi albumilistalla yhdenneksitoista.

”Samuli oli nuoresta iästään huolimatta tarkka kaveri”, Kisu kertoo. ”Hän halusi aina nähdä levynkannet ja kaikki asiaan kuuluvat kuvat, luvat ja paperit. Hyvä niin, siitä on varmasti hyötyä, jos haluaa menestyä urallaan. Samuli lauloi monipuolista ohjelmistoa jo silloin, esimerkiksi isänsä Toni Edelmannin sävellyksiä. Myöhemmin, kun tein yhteistyötä BMG levy-yhtiön kanssa, Samuli oli yhtiön artistina tekemässä uutta suurta nousuaan maineeseen. Oli aina mukava tavata, vaikka ei enää tehty yhteistyötä.”

R-604093-1338746148-6200.jpeg

 

KASSU, KISU JA VEXI VAATINEET TURHAAN SAMULI EDELMANNIN LAULAVAN TEOKSENSA SYKSYN SÄVELESSÄ

Ote teoksesta Kisu – Onnestain on puolet sinun, toim. Elina Saksala, kust. Reuna, 2019 :

Kisu touhusi samaan aikaan omalla tahollaan. ”Olimme tehneet tutulla tiimillä Kassu, Vexi ja minä huomattavasti iskelmällisemmän kappaleen Samulille tähän samaan kilpailuun. Pakko myöntää korniuteni – olin Kassun ja Vexin rinnalla tiukasti vaatimassa, että Samuli esittää sen. Tyhmiä oltiin! Onneksi Harma ja Nikku painostivat asiassa niin, että ”Pienestä kii” ilmoitettiin kilpailuun. Se oli oikea kappale, sillä samoin kuin ”Peggyssä”, siinä on tuoretta ilmaisua, hyvää kasvojenkohotusta popiskelmälle, joka oli niihin aikoihin turhan väsähtänyttä.”

Kappale sijoittui yaas toiseksi ja siitäkin tuli iso hitti. Molemmat kappaleet otettiin mukaan syksyllä Flamingon julkaisemalle Samulin albumille Peggy – Pienestä kii. Kisu ei ollut levyn tuottaja, mutta huolehti monista käytännön asioista ja katsoi myös kokonaisuuden perään. Kannen suunnitteli taiteilija Riipinen.

”Riipinen on erikoinen kaveri, mutta tulin hänen kanssaan erinomaisen hyvin toimeen. Hän on myös valokuvaaja. Kansikuvan ottamisessa menikin huomattavasti aikaa Riipiselle ominaiseen tapaan, mutta lopputulos on tyylikäs.”